Tässä mietin mikä on se elämän tarkoitus.. Työn teko ja elämässä pärjääminen ja kai se että olisi onnellinen. Mutta mikä tekee ihmisestä onnellisen. Minä ainakin vaikka kaikki hyvin aina jään kaipaamaan jotain tai jokin painaa mieltä. =)
Luulisi et vähään olisi tyytyväinen, mutta ei. Kaikki pitäisi saada nyt ja heti. No mutta kai se on vain tämä kulutus yhteiskunta. Tekee meistä ahneita. Jokin täytyy mennä todella pieleen ennenkuin huomaamme kuinka hyvässä jamassa meidän elämä on.
Itse ainakin olen täydellisyyden tavoittelija. Pitäisi olla hoikempi, töissä parempi ja kämppä pitäisi olla siistimpi. Sit kun niin ei ole sitä alkaa ahistamaan. Pitäisi vaan sanoa et hittoon kaikki ennakko odotukset ja voin olla epätäydellinen välillä, mutta kun en usko että luonteeni antaa siihen periksi. =)
Minulla oli nuorena kova mielikuvitus, mutta nyt minusta tullu liian realistinen elämän suhteen. En enää haaveile, niin kuin pienenä ja kaikki tuntuu niin arkiselle. Milloin minä hävitin sen viattoman luonteenpiirteen ja värikkään maailmankuvani. Missä vaiheessa saan sen takaisin sen haaveiden maailman vai onko se kadonnut aikuistuttuani lopullisesti jonnekkin.
———————————————————————————-
Merkinnät RSS-syötteenä